Tunnustan heti olevani toisinaan aika huono ystävä. Liian usein sitä tulee lykättyä soittamista, tapaamista tai edes tekstiviestin lähettämistä. Pitäisi olla yhteydessä enemmän. Pitäisi nähdä enemmän. Pitäisi pitää parempaa huolta ystävyydestä. Pitäisi kaikkea.
Minulla on muutama erittäin hyvä, vuosia mukanani kulkenut ystävä. Paras ystävä. Näiden ihan erityisten ihmisten kanssa hienointa on se, että vaikka emme näe kovin usein tai pidä muutenkaan yhteyttä edes viikoittain, tiedän että he ovat niitä jotka eivät katoa mihinkään. Niitä, joiden kanssa juttu jatkuu aina siitä mihin edellisellä kerralla jäätiin. Mukaan on tullut uusia poika- ja tyttöystäviä, ja me kaikki olemme ainakin jossain määrin asettuneet aloillemme ja aloittaneet sen ”oman elämän”. Silti tiedän että voin jokaisen kohdalla luottaa siihen että siellä se sama tyyppi edelleen on, yhden puhelinsoiton päässä. He ovat sellaisia ihmisiä joille ei tarvitse muistutella heidän olevan tärkeitä. Kyllä he tietävät sen itsekin.
Te siellä jotka tunnistatte itsenne, tämä on teille. Live long and prosper.
Soitellaan.
kuvat weheartit
Tää teksti on ihan kuin mun kirjoittama, hui! Mut allekirjoitan kyl kaiken. PITÄISI PITÄISI BLAH.
VastaaPoistaHuvittaa kyllä aina miten tuo -isi-pääte tunkee kaikkeen, voisi oikeasti tehdä jotain konkreettisesti. Liian usein tulee puhuttua juurikin ystävien kanssa (jotka asuvat esim. toisella paikkakunnalla), että PITÄÄ nähdä sitten ja sitten, mutta kuinkas sitten käy. Mutta parasta on kyllä se, että on olemassa ystäviä, joidenka kanssa ystävyys ei kärsi pienistä breikeistä näkemisessä - aina tuntuu kuin ei taukoa oliskaan ollut, kun lyö parhaan ystävän kaa viisaat päät yhteen :)
Se on juuri näin :) Törmäsin jossain tällaiseen lauseeseen: Friendship isn't about who came first and who you've known the longest. It's about who came and never left. Siinä se kai kiteytyy aika hyvin :)
PoistaJa unohtui: tietysti haluan toivottaa sulle hyvää ystävänpäivää! Khihhiii.
VastaaPoistaJa minä sinulle! :)
Poista